Syväripaniikki

Miten estää syväreiden loppuvaiheen paniikki? Jossain muodossa se tuntuu iskevän melkein aina, riippumatta siitä minkä vuoden opiskelija ohjattavana on, millainen on aihe, mikä on syväreiden tekotapa jne. Erityisen haastavaa syväripaniikki on silloin, kun ohjattavan lääkäriksi valmistuminen on kiinni vain syväreistä.

Tällaista tilannetta voi yrittää ehkäistäkin.

Jo syventävien aluksi kannattaa tehdä ohjattavan kanssa suunnitelma aikataulusta ja puhua auki loppuvaiheen paniikin mahdollisuus. Ja aikataulusuunnitelmia kannattaa toki päivittää säännöllisesti. Ohjattavalle voi kertoa myös konkreettisesti työskentelytavoista: ”Haluan kommentoida tutkielmaa vähintään X kertaa” ”Toivoisin jokaiselle kommentoinnille vähintään X viikkoa aikaa”.

Omia ohjattaviani olen myös varoitellut siitä, että tutkielman tulososion valmistuttua aikaa tulee kulumaan kirjoittamiseen vähintään joitain kuukausia, ja että koko syväritutkielmassa kuluu yleensä ahkerallakin ihmisellä yksi vuosi. Joskus nämä neuvot auttaa, joskus ei.

Opiskelijalla on (onneksi) muutakin elämää kuin syvärit, ja varsinkin opiskelujen loppuvaiheessa voi tulla yllättäviä kiireitä. Joskus ohjattavasta ei kuulu mitään pitkään aikaan. Ehkä silloin ohjaajan on parempi tuuppia eteenpäin kysymällä kuulumisia ja muistuttamalla syväreistä, kuin että jäisi odottamaan viime hetken paniikkia.

Entä sitten jos syväripaniikki iskee?

Itselle helpottavin ohje on tullut ohjattavien puolelta: Syväreiden loppuvaiheessa riittää, kun ohjaaja on tavoitettavissa ja auttaa mahdollisuuksien mukaan.

Kuvalähde: Flickr

Erika Jääskeläinen, Oulun yliopisto