Aloittajan usein kysyttyjä kysymyksiä

Miten valitsen väitöskirjan aiheen?

Oikeaa vastausta tai valmista, 100-prosenttista algoritmia tähän ei ole. Väitöskirjaa ei tarvitse tehdä samalta alalta, jolla ehkä joskus työskentelee erikoislääkärinä tai alalle, joka on juuri nyt muodissa. Se kannattaa tehdä aiheesta, josta on aidosti kiinnostunut, tai johon tutustuminen kutkuttaa.

Kiinnostus aiheeseen auttaa väitöskirjatyön haastavissa ja istumalihaksia vaativissa hetkissä. Aiheen valinta kietoutuu usein myös ryhmän ja ohjaajan valintaan. Jotkut valitsevat ensin ryhmän ja kysyvät sen johtajalta, olisiko mahdollista tulla väitöskirjaa tekemään. Aihe muodostuu sitten sen mukaan, mitä projekteja ryhmässä on meneillään.

Ei ole väärin valita kahdesta kiinnostavasta aiheesta sitä, jonka kokee todennäköisemmin etenevän hyvässä myötäisessä. Suositus onkin, että ellei mielenkiinnon kohde ole yksiselitteisen selkeä niin kannattaa ottaa selvää ainakin parista eri vaihtoehdosta ennen valintaa.

Olipa väitöskirja itsessään miltä alalta tahansa, niin väitöskirjaprojektin aikana saadut tiedot ja taidot eivät mene koskaan hukkaan vaan hyödyttävät myös muilla kuin itse väitöskirjan alalla.

Minkälaisia erilaisia ohjaajia tapoineen on?

Väitän, että ohjaajia omine ohjauskäytäntöineen on yhtä monta kuin ohjattavia omine luonteenpiirteineen. Ohjaat tekevät ohjaustyötä myös hyvin erilaisista lähtökohdista – jollekin ohjaajalle saatat olla ensimmäinen väitöskirjaohjattava hänen oman väitöskirjansa valmistumisen jälkeen, kun taas toisella voi olla kokemusta jo kymmenien väitöskirjojen ja opinnäytetöiden ohjaamisesta. Yksi ohjaaja saattaa tehdä ohjaustyötä oman päätoimisen lääkärintyönsä ohella iltaisin ja viikonloppuisin, kun taas toinen voi olla täyspäiväinen tutkija ja tavoitettavissa tutkimusryhmän tiloista työhuoneeltaan viikon jokaisena päivänä.

Myös ohjaajista löytyy sama erilaisten luonteenpiirteiden ja toimintamallien kirjo kuin ohjattavistakin ja vaikkapa opiskelu- tai työkavereistasi.

Kuitenkin ohjaajilla on varmuudella yksi yhdistävä tekijä: kiinnostus omaa tutkimusaihettaan kohtaan ja vahva motivaatio tuottaa tieteellisesti korkeatasoista, kansainvälisen vertaisarvioinnin kestävää tutkimusta.

Riippuen tutkimusaiheesta, -aineistosta ja –menetelmistä, eri tutkimusprojektit vaativat erilaista ohjausta. Kannattaa myös muistaa, ettei ohjaajan aiempi ohjauskokemus tai tieteellinen meritoituminen tee hänestä välttämättä parempaa tai huonompaa kuin toisesta ohjaajasta, koska hyvään ohjaukseen liittyy niin paljon muitakin sekä ohjaajasta että ohjattavasta riippuvia tekijöitä.

On hyvä selvittää jo väitöskirjatutkimusta suunniteltaessa, minkälaista ohjausta kyseisen projektin tekeminen vaatii ja sopia ohjaajan kanssa, miten hänet tavoittaa parhaiten, ja mistä voi kysyä neuvoa esimerkiksi akuuteissa käytännön pulmissa tilanteessa, jossa ohjaaja ei pysty esimerkiksi lääkärintyönsä vuoksi vastaamaan puhelimeen tai tulemaan itse paikalle. Koska osa ohjaajista pystyy tekemään ohjaustyötään vain virka-ajan ulkopuolella, myös väitöskirjatutkijan on tällöin pystyttävä sitoutumaan ohjaustuokioihin iltaisin tai viikonloppuisin. Toisaalta tutkimustyön ohella lääkiksessä opiskelevan tai esimerkiksi sairaalassa erikoistuvan lääkärin omasta näkökulmasta tällainen ohjausaikataulu saattaa olla optimaalisin.

Usein väitöskirjaohjattavalla on kaksi tai jopa kolme ohjaajaa. Parhaimmillaan ohjaajat täydentävät toisiaan omilla väitöskirjatutkimusaiheen osa-alueillaan, kuten esimerkiksi kliinikko ja perustutkija. Välillä tällainen usean ohjaajan asetelma toki johtaa ohjattavan näkökulmasta tilanteeseen, jossa ohjaaja pystyy asiantuntemuksensa puitteissa tarjoamaan vain osaan väitöskirjatutkimuksen edellyttämästä ohjauksesta. Vaikka tällöin ohjauksen saaminen ja pyytäminen ”eri osoitteista” vaatii ohjattavalta enemmän työtä ja voi välillä tuntua vaivalloiselta, niin yleensä useammat näkökulmat osoittautuvat lopulta ennemmin rikkaudeksi kuin haitaksi ja syventävät tutkimuksen sisältöä ja pohdintaa korkeamman tieteellisen tason saavuttamiseksi.

Ohjaajan kanssa on hyvä käydä sekä alussa, että toistuvasti tutkimustyön edetessä keskusteluja, joissa päivitetään yhteisymmärrystä kommunikaatiotavoista, aikataulusta, ohjaustarpeista sekä muista ohjaussuhteeseen liittyvistä asioista. Koska sekä ohjaaja että ohjattava tekevät työtä vapaaehtoisesti ja yleensä ainakin osittain harrastuneisuuttaan, on kommunikaatiossa hyvä muistaa molemmin puolinen kunnioitus.

Tutkimusryhmät, minkälaisia ne ovat ja miten ne eroavat toisistaan?

Lääketieteellisessä tutkimuksessa ei ole standardia tutkimusryhmän määritelmää, vaan minimissään ryhmä koostuu ohjaajasta ja ohjattavasta. Isoimmillaan tutkimusryhmä saattaa puolestaan olla esimerkiksi kymmenien henkilöiden perustutkimusryhmä, jossa ryhmän johtajan lisäksi työskentelee päätoimisia post-doc -vaiheen väitelleitä tutkijoita, lukuisia väitöskirjaopiskelijoita, avustavaa henkilökuntaa kuten laborantteja, statistikkoja, jne.

Tutkimusryhmässä saattaa olla myös tutkijoita useilta eri tieteenaloilta, myös lääketieteen ulkopuolelta.

Tutkimusryhmän koko ei tee siitä itsessään parempaa tai huonompaa, ja tutkimuksen tyypistä riippuen myös optimaalinen tutkimusryhmän koko voi vaihdella. Tutkimusryhmän koko ja koostumus vaikuttaa myös kommunikaatiotapoihin ja usein myös tutkimuspalaverien aikataulutukseen: ryhmässä, jossa tutkijat tekevät pääsääntöisesti työtään päätoimisesti, tutkimuspalaverit ajoittuvat usein ennemmin virka-aikaan, kun taas ryhmässä, jossa valtaosa tutkimustyötä tehdään esimerkiksi lääkärintyön ohella, myös palaverit ajoittuvat virka-ajan ulkopuolelle.

Luonnollisesti myös esimerkiksi omasta tutkimusaiheesta kertovan meeting-esityksen pitäminen on erilaista riippuen kuulijakunnan (tutkimusryhmä) koosta. Pienessä tutkimusryhmässä vuorovaikutus on yleensä nopeaa ja voi tapahtua Whatsappin, muiden keskustelualustojen ja puheluiden muodossa, kun taas isommassa ryhmässä koko ryhmän tasoinen kommunikaatio vaatii laaja-alaisemmin toimia välineitä kuten perinteistä sähköpostia. Tutkimusryhmän koko ja –koostumus voi myös vaikuttaa tutkimusrahoituksen saamiseen.

Miten aloittaa väitöskirjaprosessin?

Keskeisintä on löytää sopiva, kiinnostava aihe sekä luottamusta herättävä tutkimusryhmä. Kun nämä ovat selvillä alkaa tutkimussuunnitelman valmistelu, jonka myötä on mahdollista hakea tohtoriohjelmaan. Tässä vaiheessa suunnitellaan myös tohtoritutkintoon kuuluvia opintoja yksilöllisesti.

Eli kaiken a ja o aloittamiselle on se sähköposti tai muu yhteydenotto, jonka laitat eetteriin innostuttuasi tutkimuksen tekemisestä. Jos on vaikeuksia keksiä, minne yhteydenoton kohdistaisi niin kysele kavereilta ja kollegoilta, voit kysyä vanhoilta opettajilta tai alojen professoreilta.

Voit googlata yliopistojen nettisivuja tai selailla Lääkärilehteä, Duodecimia tai muuta lääketieteellistä julkaisua sopivien paikkojen löytämiseksi. Myöstä täältä Tutkijaportin kautta saat paljon ideoita.
Aihetta sivuavaa tietoa on myös kysymyksissä 1, 6, 7, 9 ja 10.

Mitä taitoja väitöskirjaprosessin aloittaminen vaatii?

Varsinaisia ennakkotaitoja ei väitöskirjaprosessin aloittamiseen vaadita, vaan ainoastaan aloitekykyä ja motivaatiota.

Toki monista taidoista kuten tiedonhaun, statistiikan, englannin kielen sekä aikataulujen hallinnasta on hyötyä, mutta näitä kaikkia myös oppii itse prosessin aikana. Yksi suosittu vertaus on, että väitöskirja on tieteen tekemisen ajokortti.

Sanoisin, että samoilla valmiuksilla (osaa lukea ja kirjoittaa, havainnoida ympäristöään, noudattaa ohjeita ja tehdä korjausliikkeitä sekä istua ainakin puoli tuntia paikoillaan) pääsee kyllä läpi niin inssistä kuin väitöskirjasta. Kaikkiin tieteellisen työn vaiheisiin on tarjolla apuja ja kursseja, joilla puuttuvia taitoja voi vahvistaa. Tämän takia opintosuunnitelma kannattaa tehdä väitöskirjatyön alkuvaiheessa, jotta kursseista on saatavissa maksimaalinen hyöty.

On myös tärkeää, että sinä yhteistyössä tutkimusryhmän kanssa räätälöit projektin sinun osaamistasi vastaavaksi. Jos vaaditaan edistyneitä laboratoriomenetelmiä eikä sinulla ole kokemusta perusteistakaan, niin ehkä ryhmässä on joku toinen, joka voi auttaa. Toisaalta myös niin, että jos haaveesi on kehittyä omatoimiseksi tilasto-ohjelma R:n pyörittäjäksi niin silloin toki kannattaa ottaa päävastuu omista analyyseistään.

Mitä ohjaaja odottaa tohtorikoulutettavalta?

Ohjaaja toivoo saavansa ohjattavakseen motivoituneen ja aiheesta kiinnostuneen ohjattavan.

Erityisesti syvällinen kiinnostus aiheeseen on merkittävässä asemassa, koska tutkimuksen suvantovaiheissa eli silloin kun tutkimus tuntuu junnaavan paikoillaan (puuttuvan aineiston, puuttuvien tulosten, epätoivottujen tulosten, tai muiden tekijöiden vuoksi, ohjaajan toiminta harmittaa tai koko tutkimus harmittaa kun elämässä olisi niin monta muuta paljon kiinnostavampaa asiaa), niin ohjattavan perimmäinen syvä kiinnostus tutkimusaiheeseen saattaa olla hetkellisesti ainoa tekijä, joka motivoi väitöskirjaopiskelijaa jatkamaan.

Toki tohtorin tutkintokin on lopulta kaikessa raadollisuudessaan vain suorittavan työn tuotos, mutta tutkimusaiheesta innostunut ohjattava suoriutuu siitä yleensä vaivattomammin, helpottaen myös ohjaajan työtä (ei välttämättä työmäärää, joka ei ole tässä tavoite). Lisäksi hyvä ohjaus vaatii yleensä, varsinkin tutkimuksen alkuvaiheessa, säännöllisiä tapaamisia ohjaajan ja ohjattavan kesken, joihin myös ohjattavan tulee sitoutua.

Väitöskirjatutkimuksen tekeminen edellyttää myös oma-aloitteisuutta, ongelmanratkaisukykyä ja kykyä pystyä hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia sekä peilaamaan omaa tutkimusaihettaan muuhun aiheesta saatavissa olevaan tietoon.

Ohjattavan pitää olla motivoitunut oppimaan uutta. Kuten ohjaajankin, niin ohjattavan odotetaan sitoutuvan sovittuihin aikatauluihin, vaikka se hetkellisesti vaatisikin joustamista suuntaan tai toiseen – joskus kokeen/koeasetelman tekeminen tai datan analysoiminen tietyssä aikataulussa voi olla kriittistä jopa koko tutkimusprojektin jatkumiselle.

Ohjattavalta odotetaan myös rehellisyyttä ja avoimuutta erityisesti tilanteessa, jossa aikataulussa pysyminen tuottaa ongelmia – yleensä ajankäyttöä voidaan kuitenkin suunnitella uudestaan projektin edetessä.

Sen sijaan ohjattavalta ei yleensä edellytetä omaa opiskelu- tai erikoistumisvaihetta syvällisempää tietoa ja ymmärrystä aiheesta tai metodologista osaamista – nämä tiedot ja taidot oppii väitöskirjaprojektin edetessä joko mestari-kisälli –periaatteella tai kurssimuotoisesti opiskelemalla.

Mikäli oma väitöskirjaprojekti tuntuu mahdottomalta viedä loppuun motivaation ja kiinnostuksen totaalisen sammumisen tai vaikeiden aikatauluongelmien vuoksi, on asia syytä ottaa rehellisesti ja avoimesti puheeksi ohjaajan kanssa.

Mistä rahoitusta voi hakea?

Rahoituksen hakeminen ja sen saaminen on tutkijan uralla kiistämättä tärkeä taito. On hyvä olla perillä jo alusta lähtien, miten rahoitusta tulee hakea. Yhtenä hyvänä vaihtoehtona ovat erilaiset tutkijakoulut (ja tohtoriohjelmat), joihin haetaan ja, jotka voivat myöntää mahdollisesti jopa useamman vuoden palkan tutkimuksen turvaamiseksi, ja samalla parhaimmillaan erinomaisen tutkimusinfrastruktuurin. 

Erillisiin apurahoihin on suomalaisten säätiöiden osalta hyvä seurantatyökalu, Aurora tietokanta. Sieltä on mahdollista kootusti hakea eri tutkimusaloille tarkoitetut apurahahaut ja niiden aikataulut. Voit kysyä vinkkejä myös ohjaajalta ja seurantaryhmältä.

Lue lisää Apurahat ja toimeentulo -osiossa sivulla Mistä haetaan apurahaa?

Mitä tarkoittaa MELA-maksu?

Maatalousyrittäjien eläkelaitos eli MELA hoitaa Suomessa työeläkevakuuttamistasi, jos olet tieteen apurahan Suomesta. Tietyt ehdot koskevat vakuutuksen hakua:

  • apuraha on myönnetty vähintään neljä kuukautta kestävään työskentelyyn
  • myös alle neljän kuukauden työskentelyyn tarkoitettu apuraha voidaan tietyin ehdoin vakuuttaa yhdistämällä se voimassa olevaan vakuutukseen.
  • työskentelyyn tarkoitettu apurahasi on vuotuiseksi työtuloksi muunnettuna 4 032 euroa tai suurempi (vuonna 2021)
  • et ole työsuhteessa apurahan myöntäjään
  • olet 18–68 -vuotias, mutta et kuitenkaan vanhuuseläkkeellä
  • kuulut Suomen sosiaaliturvan piiriin.

Eli käytännön toiminnassa, jos olet yhtämittaisesti yli 4 kk ajan apurahalla, niin sinun tulee vakuuttaa itsesi Melan kautta, ja maksaa Melan maksu. Nämä ovat verotuksessa vähennyskelpoisia ja huomioidaan vuosittaisessa verotuksessa. Linkki Melan sähköiseen asiointipalveluun.

Lue lisää Apurahat ja toimeentulo -osiossa sivulla Tutkijan verotus ja sosiaaliturva

Miten tehdä tutkimusta kliinisen työn ohjella?

Tämä kysymys koskettaa varmasti monia, jotka tekevät tutkimustyötä esimerkiksi erikoistumiskoulutuksen ohella. Usein tilanne vaatii venymistä muun muassa iltaisin ja viikonloppuisin, mutta mahdollista ja suositeltavaa on ottaa myös tutkimusvapaata.

Hyvä vinkki tähän on käyttää myös erikoistumisen aikana saatuja ja kertyviä aktiivivapaita, jolloin tutkimusvapaa ei keskeytä erikoistumispalvelujen kertymistä.

Toki tällöin rahoitus on haettava esimerkiksi erillisellä apurahalla. Yliopistosairaalat saavat myös ns. EVO (erityisvaltionosuus) -rahaa, jota voidaan edelleen ohjata tutkimustarkoitukseen erillisellä hakemuksella, mahdollistaen tutkimustyön tekemisen virka-ajalla erillisellä korvauksella.

Täysin kliinisen työn ohessa tehtävä tutkimustyö voi ensinnäkin kuormittaa liikaa ja toisaalta tutkimusvapaalla kokonaiskuva omasta tutkimusprojektista ja sen ongelmakohdista on helpompi muodostaa. Laadukkaaseen tutkimustyöhön on välttämätöntä resursoida riittävästi aikaa. 

On myös hyvä huomioida, että joissain tapauksissa väitöskirjatutkimukseen ja post doc-tutkimukseen käytettyä aikaa voi saada hyväksi luetuksi osaksi erikoistumista. Tästä kuitenkin päättää viime kädessä erikoistumisalasi professori. Useilla kliinisillä aloilla tutkimus ymmärretään tärkeäksi siten, että väitöskirjatutkijalle voidaan myöntää osa-aikainen työsuhde, josta vapautuva aika on mahdollista käyttää tutkimustyön tekemiseen erillisellä rahoituksella. Esimerkiksi HUS:ssa on tämän lisäksi olemassa virkapohjia 50/50-tyyppiselle kliininen työ – tutkimustyö -jaolle.

Mistä asioista kannattaa pitää kirjaa tohtoriopintojen aikana?

Alusta asti kannattaa kirjata ylös kaikki osallistutut luennot, seminaarit, tutkimusryhmän kokoukset, pidetyt esitelmät, osallistut kongressit, haetut ja saadut apurahat sekä mahdolliset palkinnot. Ensin mainituista voi saada opintopisteitä ja jälkimmäisiä kysytään niin apurahahakemuksissa kuin tohtoriohjelmien seurantalomakkeissa.

Miten nimeän tutkimustiedostot?

Yhtä oikeaa tapaa ei ole, mutta yleensä selkein tapa on sisällyttää tiedostonimeen selkeä sanallinen määritelmä ja päivämäärä sekä tarvittaessa omat nimikirjaimet perään eli esimerkiksi artikkeli1_210203_sk. Aloittamalla numeroinnin vuodesta saat tiedostot pysymään helpommin oikeassa järjestyksessä ja nimikirjaimilla voi kertoa muille version sisältävän sinun kommenttisi.

Lyhyet ja ytimekkäät nimet ovat yleensä helpompia kuin koko otsikon käsittävät, mutta tämä lienee makuasia. Päivämäärä on selkeämpi ja ehkä kannustavampikin tapa kuin vol 2, 3,…10… tai final5, final6 jne.

Miksi kaikkien pitäisi kirjoittaa tutkimuspäiväkirjaa?

Tutkimuspäiväkirjaa tai ehkä lokia kannattaa kirjoittaa etenkin, jos tutkimustyö etenee pätkissä ja välillä tulee pidempiä taukoja, eli käytännössä aina.  

Alustana voi käyttää, mitä tahansa paperista, digitaalista, sanallista tai kuvallista ratkaisua, mikä omaa silmää miellyttää ja auttaa palauttamaan muistiin. Päiväkirjaan on hyvä päivämäärien avulla kirjata esimerkiksi muutokset/uudet muuttujat datassa, keskeiset tehtävät ja aikataulut, joista sovittiin palavereissa sekä uudet ideat, jotka usein eivät tallennu minnekään.

Perustutkimuksen laboratoriotyöskentelyssä on ehdottoman tärkeää ja välttämätöntä pitää kirjaa tarkastikin tekemistään kokeista. Jos esimerkiksi julkaisuun päätyvän jonkin kuvan tai eksperimentin suhteen syntyy myöhemmin jotain epäilyksiä, on kaikki siihen liittyvä alkuperäisdata oltava olemassa ja tarvittaessa näytettävissä (pitää myös säilyttää useita vuosia).

Päiväkirjaan voi myös laittaa linkkejä hyviin kuultuihin esitelmiin tai löydettyihin artikkeleihin sekä näistä saatuja oivalluksia. Sinne voi myös kirjoittaa omia fiiliksiään, joita voi olla kiinnostavaa lukea jälkikäteen. Voi laittaa ylös, että tämä soittolista toimi tosi hyvin, 5 kuppia oli liikaa kahvia, salitreenin jälkeen on vaikea kirjoittaa tai pomodoro-tekniikka on paras.

Mitä iloa tutkimussuunnitelmasta on?

Tutkimussuunnitelma on kirjallinen dokumentti siitä, miksi tutkimus tehdään, mihin kysymyksiin tutkimuksella halutaan vastata, miten tutkimus aiotaan toteuttaa käytännössä, millaisessa aikataulussa ja millaisella rahoituksella.

Lisäksi tutkimussuunnitelmaan sisältyy suunnitelma tutkimusaineiston säilyttämisestä. Tutkimussuunnitelma ei siis ole mikään vähäpätöinen dokumentti vaan siihen on tiivistetty koko tutkimusprojektin ydin.

Paitsi, että tutkimussuunnitelmaa tarvitaan tutkimusta aloitettaessa mahdollisen eettisen toimikunnan arvion pohjaksi ja tutkimusluvan hakemiseksi, sitä kannattaa hyödyntää myös mm. rahoitusta hakiessa, tutkimuksen etenemistä linjatessa ja tukena artikkelikäsikirjoituksia ja myöhemmin väitöskirjan käsikirjoitusta laatiessa.

Kannattaa muistaa, että tutkimussuunnitelma ei ole mikään betonoitu sääntöluettelo vaan elävä dokumentti, jota voi muokata ja joka usein muokkautuukin tutkimuksen edetessä. Toki usein muokkaukset vaativat, tutkimuksesta riippuen, muutoksista tiedottamista eettiselle toimikunnalle ja/tai eettisen toimikunnan uudelleenarviointia, ja joskus myös tutkimuksen lupamenettely vaatii päivitystä, mikäli tutkimussuunnitelmaa päivitetään. Vastuu edellä mainituista muutoksista on tutkimusprojektin johtajalla.

Mistä tohtorikoulutettava löytää vertaistukea? Mistä voi kysyä?

Tohtorikoulutettavan paras vertaistuki löytyy toisista tohtorikoulutettavista. Nämä voivatkin olla sitten joko omassa tutkimusryhmässä tai muualla. Mikäli omassa tutkimusryhmässä samassa vaiheessa olevia kollegoita ei ole, on esimerkiksi eri tieteenalojen tutkijakoulut sekä tohtoriohjelmat ja niiden järjestämät kurssit ja koulutukset hyviä reittejä tutustua toisiin samassa tilanteessa oleviin.

Tutkimuskonsortiot sekä tutkimusohjelmayksiköt myöskin järjestävät usein erilaisia koulutustapahtumia, pienehköjä konferensseja ja ainakin ennen korona-aikaa (ja toivottavasti jatkossa myös sen jälkeenkin) ihan vapaamuotoisia illanistujaisiakin. Näihin osallistuminen on vahvasti suositeltavaa.

Lisäksi konferensseissa käydessä on mahdollista tutustua jopa ihan maailmanlaajuisestikin oman tutkimusalansa kollegoihin. Hedelmällisintä onkin nähdä, kuinka täysin hyvinkin eri kulttuurillisista lähtökohdista olevat kollegat useimmiten painiskelevat samojen ongelmien kanssa kuin mekin täällä Suomessa. Myös sosiaalisen median palstoilta voi löytyä hyvää vertaistukea kuten Facebookin Lääkärien tutkimuspalstalta.

Tutkijaporttiin tulee loppuvuonna 2021 yhteisöllinen ominaisuus edistämään tutkijoiden verstaistukea ja keskustelua.

Ketä kannattaa seurata Twitterissä?

Vaikka ei ehkä uskoisi, yksi väline seurata ajankohtaisia tieteellisiä julkaisuja on Twitter. Twitteristä sopivilla hashtageillä hakiessa löydät helposti joko omaa osa-aluettasi tai laajemmin tieteellistä keskustelua käyvät henkilöt ja voit ottaa heidät seurantaan. Äläkä unohda, että Twitter on myös tehokas tapa sinulle viestiä omista löydöksistäsi!