Millä selätät syvärimörön?

Rakas lukija, haluaisin kirjoittaa sinulle kokemuksistani Tutkielma-nimisen urakan puolivälistä, mutta olen jo monta kertaa törmännyt tähän hämmentävään dilemmaan: Mistä ihmeestä tiedän, milloin olen puolivälissä? Joka rupeaman jälkeen minun ja valmiin työn väliin tuntuu ahtautuvan uusi työvaihe ja urakan käsitteellinen koko vain kasvaa. Luulen, että maaliin päästyäni katson taaksepäin ja naureskelen itselleni: ”Miten saatoin olla noin naiivi? Iso osa työstä muka tehtynä – tuohan tapahtui aivan alkumetreillä!”

Juuri nyt edessäni häämöttää paisuva, muodoton möhkäle, jonka kokoa en vielä osaa – en tahdo – arvata. Tämän ehkä sinullekin tutun möhkäleen, joka monia pelottelee ja toisia jopa estää valmistumasta ajallaan, nimitän Syvärimöröksi, ja tarjoan parhaani mukaan apuvälineitä, joilla selvitä seikkailusta .

NELJÄ VINKKIÄ SYVÄRIMÖRKÖJEN SELÄTTÄMISEEN – NÄILLÄ ONNISTUT!

1. Hanki itsellesi piiska

Piiskaksi sopii parhaiten joku läheinen henkilö, kuten oma perheenjäsen, puoliso tai tyttö- tai poikaystävä. Vähän pelottava mutta omistautunut syväriohjaaja käy myös. Henkilön tulisi olla henkilökohtaisesti kiinnostunut työsi etenemisestä, jotta tuntisit olevasi vastuussa jollekulle siitä, että tutkielmasi valmistuu. Tämän vuorovaikutussuhteen ei tarvitse eikä pidäkään olla henkisesti kuluttava, mutta ajatus siitä, ettei halua pettää toisen luottamusta, motivoi painamaan eteenpäin. Vähän niin kuin oma koira motivoi ulkoilemaan päivittäin. Koira tosin ei ole hyvä piiska syväreiden tekemiseen.

2. Käytä kalenteria

Kuvittele seuraavanlainen tilanne: on torstaiaamu, nahkea luento ja edessäsi häämöttää viikon ainoa vapaa iltapäivä. Et ole kahteen kuukauteen pistänyt tikkua ristiin tutkielmasi eteen, joten päätit jo viikon alkaessa, kalenteria silmäillessäsi, että torstaina vihdoin palaat asiaan. Et ole kuitenkaan merkinnyt aikomuksia kalenteriisi, joten luennon loputtua tapahtuu jokin seuraavista:

• Unohdat koko jutun, koska aurinko paistaa ja on jotenkin vapaa ja hyvä olo. Sitä paitsi keskustan terasseille vievä bussi vaikuttaa kutsuvan kyytiin.
• Muistat kyllä, mutta muistat myös, että olet unohtanut varata itsellesi sen työtilan, jossa pääsisit käsiksi aineistoon. Ensi viikkoon meni. Päätät lähettää viestiä aiheesta heti, kun pääset kotiin.
• Suuntaat rauhalliseen paikkaan, jossa voit keskittyä lukemaan aiheeseen liittyviä julkaisuja ja tekemään muistiinpanoja kannettavallasi. Avaat Facebookin ja Instagramin.

Tarkistanpa ensin uutiset ja sään sosiaalisesta mediasta, kun tässä on niin hyvin aikaa…

Olen oikeassa, eikö vain? Tietysti olen! Jos jokin asia ei lue kalenterissa, se ei tapahdu. Sovi tutkielmasi kanssa tapaaminen, merkitse se ylös ja sitoudu siihen. Jos aikaa olisikin vain tunti, sen parempi, koska tunnissa ei ehdi ahdistumaan tai ajattelemaan: ”Tarkistanpa ensin uutiset ja sään sosiaalisesta mediasta, kun tässä on niin hyvin aikaa…” Jos saat sovittuna aikana yhdenkin tutkielmaan liittyvän ajatuksen aikaiseksi, kirjoita se ylös ja läpsytä itseäsi selkään hyvin tehdystä työstä. Sitten varaa itsellesi uusi aika.

3. Älä odota tyylipisteitä

Photo credit: pixabay.com

Tutkielman tekijän avuksi on kehitetty huima määrä hienoja apuvälineitä. En ole itse vielä tarvinnut yhtään niistä, koska perehdyn parhaillaan tutkimusaineistoon ja varsinainen kirjoittaminen on vielä edessä.

Olen kuullut, että RefWorks-ohjelman käyttäminen lisäisi todennäköisyyttä saada itsestään ulos akateemista tekstiä. Ensimmäisenä opiskeluvuotena meille opetettiin myös MeSH– asiasanahakemiston käyttöä, jota käyttävät niittävät taatusti mainetta ja kollegojen arvostusta. Kaikki eväät, joita teille annetaan tieteellisen kirjoittamisen kursseilla tai vastaavilla ovat vain jäävuoren huippu, ja voi olla totta, että ilman niitä olet melkoisessa liemessä.

Jos kuitenkin ollaan rehellisiä, sanoisin, että kun opintopisteet tutkielmasta rapsahtavat tilillesi, kukaan ei tule välittämään, millä tiedonhaku- tai muistiinpanomenetelmällä olet ne ansainnut. Tarkoitus pyhittää keinot, rakkaat rikostoverini.

4. Kehuskele rauhassa

Credit: meme generator

Uskaltaisin melkein yleistää, että lääketieteen opiskelijat jakavat mielellään asiantuntemustaan, kun heidän tutkielmansa aihe nousee keskustelussa esiin. Omat korvani ovat ainakin harjaantuneet poimimaan yleisestä puheensorinasta tiettyjä avainsanoja, joita kuullessani skannaan ympäristöäni kuin haukka ja etsin, missä päin pääsee pätemään.

Väitän myös, että tästä innokkuudesta ei ole mitään haittaa. Parhaimmillaan kollegani reipas asiantuntijuus on auttanut ymmärtämään kurssilla käsiteltävää asiaa paremmin. Opiskelija, joka pohtii pelokkaana syväriensä aloittamista, ottaa mielellään vastaan vertaistukea. Tiedon jakaja taas saattaa motivoitua palaamaan sorvin ääreen, kun mukava keskustelu on ensin siivittänyt ajatukset oikeaan suuntaan.

Nämä neuvot haluan vielä kiteyttää yhdeksi kultaiseksi neuvoksi: Älä jää tutkielmasi kanssa yksin! Ympäriltäsi löytyy paljon ihmisiä, jotka auttavat sinua mielellään pääsemään eteenpäin. Onnea siis koitoksillesi, olkoon taistelusi tieteen puolesta voitokas!

Suoma Roto, toisen vuosikurssin opiskelija, Helsingin yliopisto

(Upper Photo credit: pixabay.com)