Valmiina tutkimusmatkalle?
Sinulle, joka haluat päästä heti asian ytimeen, annan tärkeimmän neuvon syväreitä varten heti kättelyssä: Älä mieti ihan liikaa etukäteen, suhtaudu syväreihin nöyrästi, ja aloita ajoissa.
Voi olla järkevää kuulostella kiinnostavaa aihetta jossain määrin, mutta kokemuksesta voin kertoa, että tutkimusmatkalle tuntemattomaan antautuminen on oivallinen tapa lähteä liikkeelle. Uppouduttuasi uuteen aiheeseen toden teolla, todennäköisesti innostut enemmän kuin olisit voinut kuvitellakaan. Tämä siitäkin riippumatta, mitä olit aiheesta etukäteen ajatellut.
Toisaalta työ on työtä, eikä päätä huimaavinkaan kysymyksenasettelu poista sitä tosiasiaa, että tutkimus vaatii kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja raakaa duunia. Joskus kuulee legendoja syväreiden tekijöistä, jotka käärivät hommansa kasaan 2 viikossa, mikä ei suinkaan ole suositeltava skenaario. Syväreitä tulee kunnioittaa, sillä hyvin tehtynä ne vaativat paneutumista, mihin taas uppoaa aikaa. Siksi kannattaa aloittaa sen verran ajoissa, että uskoo välttävänsä liian kiireen. Muuten projekti voi olla aikamoista pakkopullaa ja väkisin väännettyä tuotosta. Pahimmillaan tutkimuksen teosta ylipäätään jää huono maku suuhun, eikä se innosta tulevaisuudessa lainkaan, ja se jos mikä olisi sääli.
No, itsehän olen hyvä esimerkki siitä, että syväreitä voi tosiaan edistää verkkaisestikin. Aloitin projektini sytokiineistä ja tupakoinnista 2020 loppukeväällä, ja nyt siitä on melkein 2 vuotta aikaa. Alussa minun piti taustoittaa aiheitta tutkimalla kirjallisuudesta tupakoinnin terveysvaikutuksia. Alku oli tahmea, sillä käytin tuhottomasti aikaa sellaisten yksityiskohtien perkaamiseen, jotka olen jälkikäteen poistanutkin tekstistäni. En siis osannut yhtään hahmottaa kokonaisuutta aloitusvaiheessa, vaan syvennyin aiheeseeni liittyen vähäpätöisten, mutta kiinnostavien nippelien maailmaan, kuin olisin tehnyt koko projektiani niistä.
Toisaalta oppiminen kantapään kautta lienee ihan oleellinen syväriprojektin tarjoama kokemus. Syväreissähän on tarkoitus tutustua tieteen tekemiseen. Siinä ei yleensä etukäteen ihan tiedä, mitä on tekemässä, ennen kuin on sukeltanut kirjallisuuteen ja tutkiskellut siellä jonkin aikaa. Parastahan onkin, jos saa ajan kanssa etsiä ja ihmetellä, ottaa välillä takapakkia ja yrittää uudelleen ilman turhia aikapaineita, ainakin minun mielestäni.
Omassa projektissani tein analyysit datasta itse. Se oli hauskaa vaihtelua kirjallisuuden tonkimiselle, mekaanisempaa koodausta. Vietin viime vuoden pääsiäisloman perehtymällä SAS:n käyttöohjevideoihin, jotta osaisin koodikielen perusteet ohjelmassa, ja se tuotti tulosta. Koenkin, että olen kartuttanut syväreissä paljon hyödyllisiä taitoja tulevaisuutta varten.
Haluaisin rohkaista jokaista syväreitä aloittavaa näkemään projektin matkana ja mahdollisuutena oppia paljon erilaisia taitoja, sellaisiakin, joista ei ennen aloitusta edes tiennyt. Jos ohjaajanne vaativat tekemään hankalia asioita itse, sen parempi. Selvittämällä, kokeilemalla ja erehtymällä, mutta lopulta onnistumalla, rakentaa itselleen yhä laajempaa työkalupakkia tulevalle uralleen.
Julia Palosara, neljännen vuosikurssin opiskelija, Turun yliopisto
Tutkijaportin vinkki: Hahmota syvärien kokonaisuus
Kuvan lähde: pixabay.com