Aloittamisen sietämätön vaikeus

Syvärien tutkimussuunnitelman kirjoittaminen siirtyi kalenterissani koko ajan eteenpäin. Kun aloin ymmärtää siihen liittyviä ajatuksia ja tunteita, huomasin niiden olevan esteenä etenemiselleni.

Edellisessä blogitekstissäni kuvailin syvärien aiheen ja ohjaajan löytymisen haastetta. Nyt matka jatkuu kohti syvärien kirjoittamista. Ensimmäisenä tulee laatia tutkimussuunnitelma.

Hui! Kääk! Apua! Mitä tarkoittaa tutkimussuunnitelma? Mistä aloitan?

Olin pitkään jumissa ja mietin, tähänkö tämä jäi? En saanut aloitettua kirjoittamista, en millään. Päätin kuitenkin hyvällä omatunnolla antaa itselleni vapauden syväreistä lukuvuoden ajaksi. Kolmonen on tunnetusti raskas vuosi lääkiksessä. Kesällä on sitten aikaa.

Hurjan nopeasti neljän kuukauden kesäloma lähestyi. Tiedossa oli vain yksi kuukauden mittainen harjoittelu. Hyvin siis kerkeän kirjoittaa syväreitä kesällä. Mutta hei, eihän syvärit ole akuutti asia! Minulla on monta vuotta aikaa kirjoittaa niitä. Nautin nyt vain kesästä. Lykkään huomiselle. Lykkään ensi viikkoon. Sanon itselleni, että aloitan ensi kuussa.

Omat ajatukset jarruna

Loma tuli, loma meni. Tuntiakaan en syväreiden parissa viettänyt. Miksi on niin vaikeaa aloittaa? Ei luulisi olevan liikaa vaadittu, että tekisin syväreitä edes yhden tunnin viikossa.

Aloin käydä läpi omia ajatuksiani syvärien aloittamisesta. Huomasin, että on paljon asioita, joita en ymmärrä. Jostain syystä oli vaikeaa myöntää, ettei jotain osaa. Koin myös, etten uskalla olla ohjaajaani yhteydessä ennen kuin minulla on jotain näytettävää. Sovimmehan jo vuosi sitten, että aloitan tutkimussuunnitelman kirjoittamisen.

Kun aloin ymmärtää omia ajatuksiani ja tunteitani tilanteen taustalla, huomasin niiden vain olevan esteenä etenemiselleni. En tietenkään voi ymmärtää kaikkea tutkimussuunnitelman kirjoittamisesta. En ole sellaista ennen tehnyt.

Päätin laittaa rohkeasti viestiä ohjaajalleni ja pidimme palaverin. Kysyin häneltä kaikki mahdolliset kysymykset, jotka olivat jääneet avoimeksi. Kukapa olisi arvannut, että sieltä tulee vastauksia, ohjeita, neuvoja, vinkkejä, tukea, ymmärrystä ja kannustusta.

Olisinpa laittanut viestiä jo aiemmin.

Myönnä, ettet tiedä tai osaa – ja kysy

Näin jälkeenpäin tuntuu hölmöltä, että tällaisia ajatuksia on ollut, mutta uskon niitä olevan monella muullakin, ehkä sinullakin. Vinkkini siis teille, jotka kamppailette samojen ajatusten parissa:

• Heittäydy epämukavuusalueelle! Myönnä itsellesi, ettet tiedä tai osaa. Kysy. Siten voit päästä eteenpäin.

• Pohdi: miksi aloittaminen tuntuu niin vaikealta? Onko aihe mieluinen? Mitä haluat tavoitella syväriesi (tai muun tehtävän) osalta? Millaisia odotuksia asiaan liittyy? Mikä prosessissa stressaa tai pelottaa? Vertailetko itseäsi muihin?

• Ole armollinen – on tärkeää kuunnella itseään ja omaa jaksamista. Pyri kuitenkin erottelemaan palautumisen tarve pakoilusta.