Myyttejä ja mindfulnessia

Terveisiä Helsingin lääketieteellisen vertaistukiryhmästä! Tänään murramme tutkielmaan liittyviä myyttejä ja selvitämme, mistä välttely ja jumittaminen syvärien kanssa johtuu.

Osallistuin tällä viikolla nimittäin luentopohjaiselle minikurssille, jonka aiheena on tutkielman kirjoittaminen. Koska kurssi on suunniteltu käytäväksi nimenomaan silloin, kun on aloittamassa syvärien tekoa, kokoaa se yhteen tiedekuntamme syväreitä tekeviä opiskelijoita eri vuosikursseilta.

Kurssin yhdellä luennolla (luento vaatii kirjautumisen HY:n tunnuksilla), jonka piti Helsingin yliopiston opintopsykologi Kari Peltola, saimme pohtia työskentelyämme haittaavia käsityksiä ja ennakkoasenteita. Näistä ”myyteistä” paria ajattelin nyt käsitellä tässä. Aihe sivuaa ensimmäistä blogipostaustani, mutta luennolla nostettiin esiin muutamia uusia, mielestäni mainitsemisen arvoisia pointteja.

Myytti: Viimeistään tutkielmaa aloittaessani minun tulisi tietää, millainen siitä tulee.

Monen opiskelijan ensimmäinen haaste syväreiden kanssa on, että oman tutkimuksen lopputuloksia ja sisältöä on vaikea hahmottaa etukäteen. Aineistossa tulee usein vastaan elementtejä, jotka pitää osata karsia, ja tutkimuksen tulokset voivat poiketa oletetusta. Syvärien tekijältä ei luonnollisesti vaadita aikaisempaa kokemusta, joten luettuja tutkimuksiakaan ei aina ole takataskussa mahdottoman paljon.

Näin on käynyt myös oman tutkielmani kanssa: Mielikuva valmiista artikkelista muuttuu sitä mukaa, kun prosessi etenee, osaksi siksi, että tämä on ensimmäinen tutkielmani, mutta myös siksi, että tutkimustuloksia ei voinut ennustaa työn alussa.

Myytti: Tutkielma täytyy tehdä itsenäisesti. Avun pyytäminen on heikkouden merkki.

Luennolla tuli ilmi, että moni lykkää yhteydenottoa ohjaajaansa viikkoja, jopa kuukausia, jos heistä tuntuu, etteivät he ole saaneet tarpeeksi aikaan. Syyllistyn itse parhaillaan samaan, koska eihän tässä nyt kehtaa raportoida, kun ei ole mitään konkreettista raportoitavaa.

Nyt ollaankin todella keskeisten asioiden äärellä. Jokaisen, myös minun, tulisi ymmärtää, että syväriohjaajan tehtävä on nimenomaan auttaa opiskelijaa tutkielman tekemisessä, ei vain sen tarkistamisessa. Pahimmat jumittamiset alkavat sillä, kun ei kehtaa tunnustaa ohjaajalleen, että asiat eivät etene. Oman tutkielman punainen lanka katoaa helposti, kun aikaa kuluu ja ongelmat jäävät selvittämättä, ja sitten on entistä vaikeampi saada mitään aikaan ”itsenäisesti”.

Myytti: Tutkielman tekeminen on helppoa ja ongelmatonta.

Mikäs se sellainen opinnäytetyö on, jossa ei ole ratkaistavaa ongelmaa eikä ollenkaan haastetta?

Myytti: Syvärien tekemisen ei pitäisi kestää yhtä kesää kauempaa/ Syväri on kamala ja sen tekeminen kestää ikuisuuden!

Oikeasti tutkielman tekoon käytetty aika vaihtelee paljon. Eräs opiskelija sanoi myös kokevansa, että ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoille sanotaan opetuksissa, että ”älkää vaan vielä stressatko sitä syvärien tekemistä”. Kolmantena vuonna muuttuu ääni kellossa, ja luennoilla alkaa kuulla sellaisia kommentteja, kuin ”tehän olette jo iso osa tehneet syvärinne?”

Tutkielman tekeminen suositellaan aloitettavaksi neljäntenä vuonna, näin ainakin Helsingin ja Tampereen lääketieteellisissä tiedekunnissa. Helsingissä tutkielma on aikataulutettu tutkintorakenteessa kuudennen vuoden keväälle. Se ei kuitenkaan tarkoita, että aloittaminen kannattaisi jättää roikkumaan viimeisen vuoden viimeisille kuukausille. Mikään ei myöskään estä aloittamasta ensimmäisenä vuonna, jos tietotasolle sopiva aihe löytyy.. Kuten Syväriportin ohjeissa sanotaan, tärkeintä on edetä itselle sopivimman aikataulun mukaan.

Lopuksi vielä Kari Peltolan vinkkaamia hyödyllisiä linkkejä:

• Gradutakuu -sivusto tarjoaa hyviä neuvoja opiskelijalle, jonka tutkielman tekeminen tökkii.
• Oletko koskaan kuullut Pomodoro-tekniikasta?  Suosittelen lämpimästi tutustumaan: aikaa asian selvittämiseen kuuluu pari minuuttia, hyöty voidaan laskea kuukausissa!
• Jumittaako vielä? Tuntuuko siltä, että romahdat, jos joku ei kohta muutu? Helsingin yliopiston opintopsykologien sivuilta löytyy apua isompienkin ongelmien ratkaisemiseen. (Sivu vaatii kirjautumisen HY:n tunnuksilla)

Suoma Roto,  toisen vuosikurssin opiskelija, Helsingin yliopisto